GRAND ANTIQUES – LAATUMESSUT TUKHOLMAN MILLESGÅRDENISSA

Grand Antiques antiikkimessut järjestetään lokakuussa joka toinen vuosi Ruotsin antiikki- ja taidekauppiaiden (SKAF) toimesta. Yhdistys on tunnettu siitä, että sen jäsenet ovat arvostettuja asiantuntijoita sarallaan.

Mielenkiintoista on, että joukossa on nykyään myös yksi suomalainen kauppias Arthur Aminoff, jonka Merikadulla sijaitseva liike Galerie Donner on keskittynyt 1700-luvun huonekaluihin, hopeaan ja taide-esineisiin Itämeren alueelta. Aminoffin tietotaitoa arvostetaan laajalti ja muutama vuosi sitten hänet jopa valittiin vuoden antiikkikauppiaaksi – Ruotsissa. SKAF katsoi silloin, että historiallisista syistä myös itäinen osa valtakuntaa, voi tämän kunnianosoituksen saada.

 

Kyselin tänään Arthur Aminoffilta kuulumisia messuilta ja hän kertoi, että kaupankäynti oli vireää. Hän luetteli siihen muutamia erityisiä syitä. Ensinnäkin Millesgården oli tapahtumalle sopiva paikka ja siitä syntyi mukava kokonaisuus ja erityinen tunnelma. Toiseksi kävijöitä oli runsain mitoin. Uusi konsepti, jossa kauppiaiden osastot sulautuivat yhteen ja esineet oli asetettu esiin mahdollisimman kauniisti, houkutteli selvästi ostajia.

Aminoff kertoi myös, että messuilla oli pari hyvin erityislaatuista kaupantekoa.

Claes Moser niminen kauppias oli saanut haltuunsa lähes koko Marie Kröyer (1867-1940) nimisen tanskalaisen taiteilijan tuotannon. Hän oli yhden kautta aikoja tunnetuimman tanskalaisen Skagen siirtokunnan taiteilijan P. S. Kröyerin vaimo, joka on ikuistettu taiteilijan tärkeimpiin maalauksiin. Marie Kröyer oli erinomainen taiteilija itsekin, mutta hänen töitään ei ole näkynyt jälleenmyyntimarkkinoilla. Näin jälkeen päin myös syy selvisi. Teokset ovat olleet suvun hallussa. Tämä on joskus varsin tavallinen tarina kun taiteilijalle ei löydy myyntinoteerauksia. Niitä ei vain ole voinut syntyä koska teoksia ei ole ollut kaupan. Taidekaupassa noteeraukset ovat tärkeitä koska ne ovat tärkeä osa hintakuvan muodostajina. Hintatietoiset ostajat tarkistavat aina hintanoteeraukset ennen ostopäätöstä. Mikäli taiteilijalta on teoksia kaupan harvakseen on hintakuvakin epävarma. Tosin tämä esimerkki myös vahvistaa sen ajatuksen, että laadukkaat teokset ovat kurantteja kaikkina aikoina – Claes Moser myi lähes kaikki teokset näillä messuilla.

Toinen erityislaatuinen tapaus messuilla oli Carl Henrik Brolin (1765-1832) signeeratun erittäin kookkaan noin 160 cm korkean kristallikruunun myynti. Lundgren´s Antikin veljekset Ian ja Theo ovat antiikkikauppiaita jo kolmannessa polvessa. He olivat saaneet myyntiin tämän erityisen kristallikruunun kuolinpesästä. Se jännittävä asia tässä oli, että heidän isoisänsä oli myynyt juuri tämän kristallikruunun 50 vuotta sitten siihen kotiin josta se nyt tuli jälleen heille kaupan. Tämän tyyppinen tapahtuma kertoo paljon antiikki- ja taidemaailmasta. Pitkät ja luottamukselliset asiakassuhteet voivat kestää sukupolvia. Laadukkaat ja klassiset antiikkiesineet pitävät hyvin arvonsa. Kun esineen vaiheet tunnetaan näin hyvin antaa se myyjälle ja ostajalle tietyn takuun.

 

Lisää näistä messuista voit lukea myös Gods ja Gårdar lehden Tina Klingspor- blogista

http://godsochgardar.se/bloggar/tina/grand-antique-2016/

 

 

SUKUTUTKIMUS ON NYT SUOSITTUA JA MIKÄ PARASTA SE VOI MYÖS ANTAA KERÄILYESINEILLE LISÄARVOA!

Sukututkimussivuston mainos vilahtaa televisiossa yhä useammin – mitä ihmettä ajattelee moni? Samaiselta sivustolta löytyy tieto, että heillä on jo 2 miljardia sukupuuprofiilia ja 6,9 miljardia nimeä rekistereissään. Kuulostaa aikamoiselta määrältä!? Ja miksi ihmeessä antiikki-, design- ja taideasiantuntija pohtii tätä?

Pikainen kysely ystäväpiirissä vahvistaa epäilyn, monet tuntuvat olevan kiinnostuneita perheensä historiasta ja juuristaan eli sukututkimuksesta. Kiinnostus on herännyt syystä tai toisesta. Kipinä on ehkä saatu kun on peritty esineistöä tai kun on haluttu selvittää suvussa esiintyvien perinnöllisten sairauksien alkuperää ja laajuutta tai halutaan ymmärtää omia ominaispiirteitä. Ihan uteliaisuuttaankin sitä voi harrastaa.

Nykyään sukututkimus on helpottunut huomattavasti niistä ajoista jolloin ainoa mahdollisuus saada tietoa oli käydä tutkimassa kirkonkirjoja virka-aikana.

Arkistoja digitalisoidaan ja monet ovat ahkeroineet sukututkimuksen parissa pitkään. Nämä tiedot ovat nykyään suhteellisen helposti ja nopeasti saatavilla, joten sukupuun rakentaminen sujuu monesti jopa aika nopeasti. Se ei tietysti poista sitä vastuuta, joka on kaikilla tutkijoilla suhtautua lähteisiin kriittisesti ja tutkimuseettisesti.

Lisänsä asiaan vielä tuo dna-tutkimus, jonka pääasiallisena tehtävänä on vahvistaa jo tutkittua tai antaa osviittaa siitä mistä ehkä kannattaa tutkia. Aikaa ja rahaa siihen voi tietysti käyttää määräämättömästi.

Syy miksi minua tämä kiinnostaa on, että olen tietysti itse antanut asialle pikkusormen ja huomannut sen vieneen koko käden. Ammatillisesti näen sukututkimuksessa suuren mahdollisuuden antiikin- designin- ja taiteen kohdalla. Nykyään esineet joiden vaiheet pystytään osoittamaan ovat myynnillisesti paljon parempia kun ne joiden osalta se tieto uupuu. Sitä paitsi itselle on paljon mielenkiintoisempaa omistaa jokin esine kun sen vaiheet tunnetaan.

 

Mikäli sukututkimuksesta vielä laaditaan sukukronikka pelkän sukutaulun sijaan, niin tieto avautuu helposti jopa sellaiselle jota asia ei kiinnosta.