SUOMALAISET 1930-60-LUVUN HUONEKALUT JA NÄMÄ MUOTOILIJAT OVAT NYT HALUTTUJA

Kuvat: Bukowskis

1900-luvun alkupuolella arkkitehdit ryhtyivät ajan ihanteiden mukaisesti suunnittelemaan moderneja rakennuksia. 1920-luvulle tultaessa funktionalismi eli funkkis ja pelkistetty klassisismi näkyivät voimakkaasti uusissa sisustuksissa. Modernit rakennukset, modernit ihanteet ja uudet tilavuussuhteet asettivat kuitenkin huonekaluille uusia vaatimuksia. Näinä aikoina ei ollut tavatonta, että arkkitehti piirsi talon ja siihen sopivan sisustuksen huonekaluineen.

 

Kaupungistuminen, teollistuminen ja nousukausi synnyttivät voimakkaan ja kasvavan kysynnän sarjatuotetuille vakiohuonekaluille. Luonnollisesti tämä johti siihen, että alalle syntyi 1920-30-luvuilla monia uusia yrittäjiä. Nuoren polven arkkitehdit ja uudet puuseppäyrittäjät ryhtyivät yhteisvoimin tuottamaan uuteen arkkitehtuuriin sopivia huonekaluja kaikille kansalaisille. Käytännössä tämä tarkoitti kokonaisuuksia tai irrallisia huonekaluja eri hinta-luokissa ja kilpailua asiakkaista muotoilulla ja teknisillä innovaatioilla.

 

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että 1930-60-luvuilla huonekaluteollisuus tuotti monia kalusteita, joita tänä päivänä pidetään klassikkoina. Jälleenmyyntimarkkinoilla Artekin ja erityisesti Alvar Aallon tuotanto 1930-50-luvuilta, on jo pitkään ollut haluttua keräilijöiden keskuudessa. Tämän johtotähden vanavedessä ovat huonekalumuotoilusta kiinnostuneiden katseet olleet jo pitkään myös muussa aikalaisten tuotannossa. Ongelmana on ollut tutkimustiedon vähyys eli lähdekirjallisuuden ja tiedon puute. Ihmiset eivät välttämättä tiedä ja tiedosta, että heillä on kotonaan jonkin erinomaisen ja halutun muotoilijan tuotoksia, koska niistä ei ole vähäisen tiedon vuoksi kirjoitettu. Siitä syystä niitä ei osata arvostaa eikä tarjota jälleenmyyntimarkkinoille.

Ilmari Lappalainen, Bambino. Kuva Bukowskis

Tässä kirjoituksessa painopiste tulee olemaan niissä muotoilijoissa, joiden tuotteet kiinnostavat keräilijöitä jopa maamme rajojen ulkopuolella. Muotoilijat ovat työskennelleet kahdelle eri huonekaluvalmistajalle lahtelaiselle Asko Oy:lle ja Keravan Puusepäntehdas Oy:lle. Nämä kaksi tehdasta valikoituivat myös siksi, että paikalliset museot ovat tehneet erittäin tärkeää työtä ja tuottaneet erinomaiset julkaisut tehtaista ja niiden suunnittelijoista.

Asiasta kiinnostuneille suosittelen luettavaksi lähteinä käyttämiäni kirjoja;

Asko – huonekaluja Lahdesta, Sari Kainulainen ja Päivi Vickholm, Lahden kaupunginmuseo 2016

sekä

 

Nykyaikaisia huonekaluja, Stockmannin piirustuskonttorin muotoilua – Keravan Puusepäntehtaan työtä, Leena Karttunen, Keravan Museo 2014

 

 

ASKO – HUONEKALUJA LAHDESTA

 

Huonekalutehtaan on perustanut August Asko- Avonius (1887-1965), joka oli kymmenhenkisen perheen kuopus Pohjois-Karjalasta. Hän opiskeli aluksi puusepäksi Sortavalassa vuosina 1905-1907 . Kisällikierroksellaan hän oli vielä nimeltään August Avonius ja työskenteli mm. Bomanin tehtaalla Turussa sekä monessa puusepänverstaassa Ruotsissa. Hän perusti Lahteen puusepänverstaan vuonna 1918. Aluksi työntekijöitä oli viisi ja koneita ja työkaluja pyöritti kolme sähkömoottoria. Tehdas menestyi niin hyvin, että Avonius rakennutti tehtaan vuonna 1923 Lahden Vuoksenkadulle aivan rautatien tuntumaan. Voimakkaan kasvun vuoksi tehdasta laajennettiin myös vuosina 1928 ja 1930.

Yritykselle ryhdyttiin pohtimaan iskevämpää ja omintakeisempaa nimeä kuin Lahden Puusepänverstas. Nimeksi valittiin Asko, koska yritys oli perustettu Askon-päivänä (6.syyskuuta) 1918. Vuonna 1931 August Avonius otti myös Asko-nimen osaksi omaa sukunimeään. Asko-Avonius Huonekalutehtaan tuotteet on siitä lähtien tunnettu Asko-nimellä.

Rohkeat investoinnit ja selkeät tavoitteet johdattivat yrityksen pienestä verstaasta maamme suurimmaksi huonekalutehtaaksi. Asko-huonekaluja myytiin muun sisutusesineistön ohella myymälöissä maamme suurimmissa kaupungeissa kuten Oulussa, Turussa, Helsingissä ja Tampereella.

Huonekalualan messutoiminta osoittautui tehokkaaksi tavaksi saattaa tuotteet suuren yleisön tietoisuuteen. Vuonna 1935 Helsingin messuhallissa järjestettyjen suurmessujen Asko-osaston suunnitteli Maija Heikinheimo. Tehtaan esitteissä 1930-luvulla suunnittelijatietoa ei katsottu myyntiä edistäväksi, joten sitä ei mainittu. Tehtaan alkuaikoina siellä työskentelivät mm. Eevert Toivonen, Gurli Johansson, Annikki Hyvärinen (myöhemmin Tapiovaara), Antti Salmenlinna, Birger Hahl, Harald Honkanen, Walter Rumantsev, Ilmari Lappalainen ja Ilmari Tapiovaara.

Sota-aikana säännöstely ja raaka-ainepula vaikeuttivat toimintaa. Talvisodan pommituksissa Askon tehtaiden varasto tuhoutui. Tehdas otettiin osittain majoituskäyttöön ja tuotanto valjastettiin puolustusvoimien käyttöön. Tehtaan oma suunnittelutoiminta oli näinä aikoina jäissä. Rauhan tultua toiminta elpyi ja kysyntä kasvoi. Myyntiin lienee myös vaikuttanut siirtoväen asuttaminen.

1950-60-luvulla tehdas kasvoi voimakkaasti. Sitä laajennettiin, konekantaa uusittiin ja rationalisoitu tuotanto teki tehtaasta Pohjoismaiden suurimman. Liikkeitä oli parhaimmillaan 40 kappaletta ympäri maan.

1950-luvulla kokonaiset kalustot korvattiin kodeissa käytännöllisillä yksittäiskalusteilla. Muunneltavat hyllyt, pyörätasot, lepotuolit ja vuodesohvat olivat tarkoituksenmukaisia ja niiden avulla kodin asumisneliöt saatiin hyötykäyttöön. Askon sisutusarkkitehdit kalustivat myös kouluja, kahviloita , sairaaloita ja muita julkisia tiloja.

Vuonna 1958 Asko osallistui Kölnin kansainvälisille huonekalumessuille esittelemällä Tapio Wirkkalan rytmivaneripöytiä ja Nikke-tuolin. Vuonna 1966 samoilla messuilla Askon osastolla esiteltiin myös Eero Aarnion suunnittelema ja lasikuidusta valmistettu Pallotuoli – kansainvälinen läpimurto oli tosiasia. Tapio Wirkkala, Ilmari Tapiovaara ja Eero Aarnio olivat jo silloin kansainvälisiä tähtiä.

Tapio Wirkkala, Nikke-tuoli. Kuva Bukowskis

Tehtaan vähemmän tunnettuihin suunnittelijoihin joiden töihin kannattaa tutustua ovat:

Olli Borg (1921-1979)

Taideteollisuusopistosta vuonna 1947 valmistunut Borg, toimi Askon vakituisena suunnittelijana muutaman vuoden ajan 1950-luvulla. Vuonna 1956 hän mm. suunnitteli yhdessä Ilmari Lappalaisen kanssa Askolette-malliston. Hän palasi yritykseen ja johti malliston uudelleen kehitystä vuosina 1963-66 apunaan Jussi Peippo. Olli Borgin suunnittelun lähtökohta oli lähinnä tekninen ja muoto syntyi sen perusteella.

Nojatuoli nro 2490 nimeltään Rondo on vuodelta 1964 ja sen Borg suunnitteli yhteistyössä Mauri Laatikaisen kanssa.

Olli Borg ja Mauri Laatikainen; Nojatuli 2490 nimeltään  Rondo

Kuva: Bukowskis

Ilmari Lappalainen (1918-2006)

Oli peruskoulutukseltaan puuseppä. Hän valmistui sisutusarkkitehdiksi vuonna 1947 ja tuli aluksi harjoittelijaksi Askoon. Hän oli muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko uransa ajan Askon palveluksessa ja pääsi sieltä eläkkeelle vuonna 1978. Suunnittelun lähtökohtana oli istuttavuus ja selän hyvinvointi. Hän on suunnitellut mm. Rex-, Columna-, Bambino- ja Pulkka-nojatuolin.

Ilmari Lappalainen; Metalli Pulkka Kuva; Bukowskis

Ilmari Tapiovaara (1914-1999)

Palkattiin lähes koulun penkiltä Askoon. Sitä ennen hän ehti toimia harjoittelijana Le Corbusierin toimistossa Pariisissa ja kirjoittaa artikkeleita Helsingin Sanomiin. Ura Asko Oy:n taiteellisena johtajan jäi lyhyeksi. Yhteistyö kuitenkin jatkui vuosikymmeniä Tapiovaaran toimiessa yrityksen ulkopuolisena suunnittelijana. Asko valmisti pinnatuoleja nimeltä Fanett, Mademoiselle ja Crinolette lisenssillä. Näitä tuolimalleja valmistettiin myös mm. Ruotsissa ja pienillä suomalaisilla tehtailla. Yhteistyö Tapiovaaran kanssa oli tärkeää ja modernisoi Askon ilmeen.

Ilmari Tapiovaara, Fanett-tuoleja.

Kuva: Bukowskis

Aulis Leinonen (1932-1994)

Oli Askon vakituinen suunnittelija 1950-60-luvulla. Hän suunnitteli myös kalusteita julkisiin tiloihin. Hän on suunnitellut tarjoiluvaunun, joissa on Tapio Wirkkalan rytmivanerista valmistetut tarjottimet, Tammukka-kaluston ja Ananas-tuolin.

Kuva: Bukowskis

Jussi Peippo (1933-1982)

Oli aluksi Askon palkkalistoilla, mutta siirtyi myöhemmin vapaaksi suunnittelijaksi. Hän oli suunnittelemassa Askolle osastoja Kölnin huonekalumessuille vuosina 1962 ja 1964 sekä mukana suurissa hankkeissa kuten moskovalaisen Hotelli Rossijan kalustamisessa. Hän on suunnitellut Askolle mm. Tectonia-ruokaryhmän sekä Alli-kaluston.

Olavi Lieto (1919-2005)

Toimi vuosina 1950-55 Askon taiteellisena johtajana. Hän oli mukana uudistamassa tehtaan mallistoja. Hän suunnitteli Askolle Vappu-nojatuolin, Anja-kaluston ja tuolin mallinro 2010.

Olavi Lieto Tuolit mallia 2010

Kuva: Bukowskis

 

KERAVAN PUUSEPÄNTEHDAS JA STOCKMANNIN PIIRRUSTUSKONTTORI

Puusepänkisällinä Porvoon Iiris-tehtaalla työskennellyt Klaus. M. Peltonen perusti vuonna 1908 viiden työtoverinsa kanssa puusepänverstaan nimeltä Kervo Snickerifabrik. Yritys joutui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1916 ja johtaja Peltonen jatkoi toimintaansa yksin. Vuonna 1919 Stockmann Oy siirtyi tehtaan pääomistajaksi.

Tuotantoa laajennettiin ja modernisoitiin. Sinne hankittiin uusia koneita sekä puunkuivausuuneja. Stockmann markkinoi, että se oli aloittanut oman huonekalutuotannon. Huonekalujen muotoilusta vastasi yrityksen oma piirustuskonttori, jonka johtoon palkattiin aluksi arkkitehti Harry Röneholm ja hänen jälkeensä Werner West. Piirustuskonttorissa Westin alaisuudessa työskentelivät mm. Einari Kyöstilä, Margaret Nordman, Olof Ottelin, Olavi Hänninen ja Olle Filén. 1950-luvulla huonekaluja piirsivät myös Marita Mörck-Schultz, Maija Taimi, Edsel Pihl, Antti Selin, Svea Winkler ja Stig Sallamaa.

Tuotannossa oli yksinkertaisempia ja hienompia huonekaluja. Niillä sisustettiin niin yksityisasuntoja kuin hotelleja, kerhotiloja sekä liikehuoneistoja. Yksinkertaisemmat huonekalut soveltuivat sarjatuotantoon, mutta myös hienompia kalusteita valmistettiin käsityönä.

Yrityksen tuotteita esiteltiin ensi kerran Kaartin maneesissa pidetyillä messuilla vuonna 1927. Vuonna 1929 Barcelonan maailmannäyttelyssä esiteltiin Werner Westin piirtämä asiakirjakaappi. Tehtaalla oli jonkin verran vientiä ulkomaille jo 1930-luvulla. Vuonna 1937 pidetyn suuren maailmanäyttelyn Suomen paviljongin suunnitteli Alvar Aalto ja Stockmannilta mukana olivat Werner West ja Margaret Nordman pähkinäpuusta valmistetuilla huonekaluilla. New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1939 esillä olivat Werner Westin ja Margaret Nordmanin piirtämät ja vaaleasta puusta valmistetut kalustot.

Vuonna 1938 Keravan keskustaan valmistui laajennusosa Puusepäntehtaan sekä Oy Orno Ab:n käyttöön. Huonekalujen lisäksi tehdas valmisti mm. ompelukonepöytiä ja radiolaatikoita.

Sodan aikainen materiaalipula johti säännöstelyyn. Tyylihuonekalujen valmistus kiellettiin.

Vuonna 1940 tehdas fuusioitiin Stockmanniin. Sodan jälkeen toiminta elpyi nopeasti.

Ensimmäiset sodanjälkeiset huonekalumessut järjestettiin vuonna 1949 Messuhallissa ja Stockmannin osaton suunnitteli Olof Ottelin. Arava-rahoitus, joka mahdollisti halpakorkoiset asuntolainat auttoi jälleenrakennusaikana pienten asuntojen tuotantoa ja muutti samalla huonekalujen suunnittelun. Olof Ottelin esitteli näillä messuilla pienikokoisen Arava-kodin sisutuksen.

Keravan puusepäntehtaan valmistamia huonekaluja myytiin suuria määriä koteihin ja julkisiin tiloihin.

Stockmannin piirustuskonttorin näihin suunnittelijoihin kannattaa tutustua paremmin:

Harry Röneholm (1892-1951)

Opiskeli Ateneumin Taideyhdistyksen piirustuskonttorissa ja Taideteollisuuskeskuskoulussa. Ennen siirtymistään Stockmannin piirustuskonttorin päälliköksi vuosina 1919-1923 hän työskenteli Armas Lindgrenin arkkitehtitoimistossa ja toimi Nordiska Kompanietin huonekalupiirtäjänä. Röneholm oli mukana järjestämässä maamme ensimmäiset huonekalumessut vuonna 1927 ja maamme osastoa Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929. Hän teki pisimmän uran Suomen Messujen toimitusjohtajana vuosina 1930-1951.

Einari Kyöstilä (1892-1981)

Helsinkiläissyntyinen Kyöstilä kävi ammattikoulun ja työskenteli aluksi puuseppänä. Hän opiskeli huonekalupiirtäjäksi ja sai vakituisen työpaikan Stockmannin piirustuskonttorista, jossa hän työskenteli vuosina 1919-1946. Hän on ollut mukana monilla messuilla ja saanut Suomen Taideteollisuusyhdistyksen palkinnot vuosina 1927,1931 ja 1944. Einari Kyöstilän tunnetuimpia huonekalumalleja ovat Aino, Hanna, Veikko ja Torni. Hän on mm. suunnitellut ravintola Kosmoksen sisustuksen Helsingin Kalevankadulla.

Einari Kyöstilä

Kuva: Bukowskis

Werner West (1890-1959)

Opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa . Ennen kuin hänet palkattiin Stockmannin piirustuskonttorin johtoon hän ehti työskennellä mm. Nordiska Kompanietille Moskovassa, Kotiteollisuusosakeyhtiö Pirtille sekä Oy Kotiahkeruudelle. Hän on suunnitellut mm. sisustuksia hotelli Torniin, Ruotsalaiseen teatteriin, Ravintola Eliteen, Ravintola Mottiin ja Suomen lähetystöön Lontoossa. Werner West on toiminut näyttelyarkkitehtina Maalimannäyttelyissä, Milanon triennaalissa ja kotimaisilla messuilla ja näyttelyissä 1920-luvulta kuolemaansa saakka. Hän ehti muotoilla huonekaluja myös Wilhelm Schaumanin tehtaille.

Werner West 

Kuva: Bukowskis

Olof Ottelin (1917-1971)

Helsinkiläinen Taideteollisen keskuskoulun kasvatti toimi aluksi huonekalupiirtäjänä Sopenkorpi Oy:ssä ja Oy Mobilia Ab:ssa. Sieltä hän siirtyi Stockmannin piirustuskonttoriin, ensin päälliköksi ja lopulta sisustusosastojen taiteelliseksi johtajaksi. Ottelin on luonut paljon kalustoja ja huonekalumalleja kuten Alfa, Astra, Corona, Delta, Duetto, EllipsiPompadour, Kvarto, Majuri jne. Käytännöllisyys ja ja hillitty eleettömyys ovat olleet suurinta muotia ja sellaisia huonekaluja Ottelin on piirtänyt.

Olof Ottelin

Kuva Bukowskis

Margaret T. Nordman (1898-1981)

Oli paljasjalkainen helsinkiläinen, joka kävi Taideteollisuuskoulun. Hän siirtyi Arttu Brummerin toimistosta Stockmannin piirustuskonttoriin 1920-luvulla ja hän työskenteli siellä vuoteen 1963 saakka. Hän oli Suomen Koristetaiteilijaliiton Ornamon jäsen ja piirsi huonekaluja messuille ja maailmannäyttelyihin. Hänen tunnettuja mallejaan ovat. Anna, Atlantic ja Elvi

Margret T. Nordman

Kuva; Bukowskis

Kiinnostusta löytyy tätä nykyä näiden suunnittelijoiden tuotteita kohtaan. Leena Karttunen Keravan museosta kertoi, että yhteydenottoja on tullut ulkomaita myöten.